Koulujen home- ja muut sisäilmaongelmat koskettavat montaa lasta, nuorta, opettajaa, vanhempaa, kuntaa. Ylen muutama vuosi sitten teettämässä kyselyssä yli puolet vastanneista peruskouluista kertoi jostakin sisäilmaongelmasta ja neljäsosa kouluista raportoi home- tai kosteusongelmasta. Sisäilmaongelmat voivat aiheuttaa erilaisia hengitystieoireita, terveyshaittoja ja sairastuttaa ihmisen peruuttamattomasti.
Ei olekaan ihme, että niin monet poliittiset päättäjät ja ehdokkaat valitsevat tämän teemakseen vaaleista toiseen. Vuonna 2018 peruskouluissa oli 560 500 oppilasta eli aihe koskettaa niin laajaa joukkoa, että sillä on helppo puhutella ketä tahansa; lähes jokaisella on jonkinlainen kosketuspinta oppilaitoksiin ja sitä kautta myös sisäilmaongelmiin.
Valitettava tosiasia on kuitenkin se, etteivät sisäilmaongelmat poistu vaalitoripuheilla vaan ne vaativat mittavia toimia eli joko rakennusten korjauksia tai uudisrakentamista. Nämä toimet luonnollisesti maksavat rahaa ja jos emme halua sisäilmaongelmien olevan vaalikenttien kuuma puheenaihe vielä silloinkin, kun nämä nyt opintiensä homekouluissa aloittavat lapset tulevat itse äänestysikään, on alettava kaivaa kuvetta.
Kenen vastuulla rakennuksista huolehtiminen sitten on? Näin eduskuntavaalien alla kiusalliset kysymykset sisäilmaongelmista on helppo kiertää vetoamalla kuntien vastuuseen. Ovathan koulurakennukset pääsääntöisesti kuntien vastuulla. Ongelman ydin on kuitenkin se, miten erilaisilla resursseilla kunnat pelaavat. Jos kunnan talous on kuralla, on varoja rakennusten korjaamiseenkaan vaikea löytää. Moni kunta pystyy kyllä huolehtimaan pienistä korjaustoimista, mutta ne eivät useinkaan riitä poistamaan ongelmia. Pieni pintaremontti ei lasten, nuorten ja opettajien terveyttä pelasta.
On epäreilu asetelma jos henkilön terveydentila riippuu kotikunnan varallisuudesta ja sen vuoksi valtio ei voi kääntää selkäänsä tälle laajalle ongelmalle. Valtion tasolla valmistellaankin parhaillaan Terveet tilat-toimenpideohjelmaa. Ohjelmassa on tarkoitus linjata toimia, joilla pystytään parantamaan kuntien osaamista rakentamisessa ja joiden avulla sisäilmaongelmista kärsineet tai sairastuneet saavat parempaa tukea sosiaali- ja terveydenhuollossa. Nämä ovat tärkeitä toimia, mutta valitettavasti ohjelmassa ei ole tarkoitus linjata valtion rahoituksesta korjaus- tai uudisrakentamiseen.
Sisäilmaongelmien poistamiseksi tarvitaan myös rahallisia panostuksia eli valtion on löysättävä kukkaron nyörejä. Valtion on kohdennettava rahoitusta sisäilmaongelmien poistamiseen, jotta kunnilla on myös taloudelliset kannustimet korjata ja uudistaa koulurakennuksia. Lopulta se on pieni hinta siitä, että varmistamme jokaiselle terveen ympäristön oppia ja työskennellä. Ympäristön, joka ei aiheuta sairauksia tai työkyvyttömyyttä.