Mielipidekirjoitus julkaistu Lapin Kansassa 14.3.2019
Sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistus kaatui ja Suomen hallitus sen mukana. Tämä on tietysti dramaattinen, muttei kovin yllättävä lopputulos. Uudistuksen virallisena tavoitteena on ollut palvelujen yhdenvertaistaminen, palvelujen laadun parantaminen, hyvinvointierojen kaventaminen, sote-palvelujen integraatio ja tehokkaat toimintatavat. Nyt jo entinen hallitus valitsi kuitenkin tien, jossa nämä tavoitteet on jätetty enää korulauseiksi uudistuksesta kertoviin esitteisiin.
Alkuperäisten tavoitteiden tilalle otettiin lehmänkauppa, jossa keskusta olisi saanut maakunnat ja kokoomus markkinamallin. Yksityisiin toimijoihin nojaava valinnanvapaus olisi toteutunut hyvin eriarvoisesti alueesta riippuen ja uskallan väittää, että Lappi olisi jäänyt isosti katveeseen. Samat kriteerit eivät yksinkertaisesti toimi kaikkialla. Kaatuneessa sote-mallissa kustannuksia yritettiin hillitä lähinnä epärealistisella säästötavoitteella ja puutteellisella rahoituksella. Esimerkiksi saamenkieliset palvelut unohdettiin täysin. Liian tiukka budjetti olisi tarkoittanut väistämättä sekä palveluiden heikentämistä että korkeampia asiakasmaksuja.
Tälle mallille ei ollut edellytyksiä perustuslain näkökulmasta vaan läpiviemisen onnistuminen olisi vaatinut vielä paljon viilauksia. Laajaa kannatustakaan hallituksen mallille ei ole löytynyt asiantuntijoista eikä eduskunnasta. Jopa hallituksen omat rivit rakoilivat jo pidemmän aikaa useista saumoista. Sote-uudistuksen kaataminen oli siis ainoa järkevä lopputulema, niin mahdoton yhtälö se tällä kertaa oli. Vaikka uudistaa pitää, ei hyvinvointivaltion peruspilareita kannata sahata poikki.
Sosiaali- ja terveyspalveluiden kiireellinen uudistaminen on kuitenkin välttämätöntä eikä seuraavan hallituksen tehtävä ole helppo. Valmistelutyöhön on tässä vaiheessa käytetty valtavasti sekä rahaa että aikaa. Sitä tietenkään kannata heittää hukkaan. Virheistä voi oppia ja välttää ne harha-askeleet, jotka tämä hallitus teki. Sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistamiseen löytyy malli, jonka keskiössä on yksityisten toimijoiden sijaan ihminen.
Onnistunut toteutus vaatii paluuta alkuperäisiin tavoitteisiin eli siihen, miten palvelut toteutuvat jatkossa yhdenvertaisesti ja laadukkaasti. Nyt tarvitaan perusteellista keskustelua ja näkemysten yhteensovittamista puolueiden välillä. Uudistuksesta neuvotteleminen jo ennen eduskuntavaaleja on tärkeää pohjatyötä tulevalle hallitukselle, mutta antaa myös jokaiselle kansalaiselle mahdollisuuden puntaroida olemassa olevia vaihtoehtoja. Äänestäjän pitää huhtikuussa tietää antaako äänensä hallintohimmeleille, yksityisille markkinoille, leikkauksille vai sittenkin inhimillisille palveluille ja hyvinvointivaltion vahvistamiselle.