Julkaistu Demokraatin Kasvot peilissä-palstalla 18.10.2018
Peilistä katsoo onnellinen ihminen. Saan olla monessa mukana ja tehdä asioita, joilla on merkitystä. Intoa olisi tehdä enemmänkin ja paremmin, mutta on pakko hyväksyä oman ajan ja jaksamisen rajallisuus. Itsestään täytyy pitää huolta.
Olin ennen todella ujo ja pelkäsin julkista esiintymistä. Sitä on päätynyt kuitenkin paikkoihin, joissa on ollut pakko olla rohkea. Nyt kun minulla on ääni, haluan käyttää sitä oikein. Maailmassa on paljon ihmisiä, joiden ääni ei kuulu päätöksenteossa. On tärkeää, että myös heidän sanomansa kerrotaan. Mitä useampi osallistuu yhteiskunnalliseen keskusteluun, sitä parempia päätöksiä syntyy.
Se mihin olen elämässä päässyt ei ole ollut itsestäänselvyys. Kaikki ei ole aina mennyt pelkästään hyvin, mutta kokemukset ovat myös kasvattaneet. Olen tosi kiitollinen siitä, mikä on hyvin. Toisaalta kannan huolta niistä, jotka eivät selviä. En usko yhtään, että kaikille annetaan kannettavaksi vain sen verran, mitä jaksaa kantaa. Toisille kuormaa kasaantuu enemmän. Juuri siksi yhteiskunnassa on oltava rakenteita, jotka varmistavat, että jokaisella on mahdollisuus tulla onnelliseksi.
Suhtautuminen omaan ulkonäköön on muuttunut positiiviseksi iän myötä. Enää ei ole tärkeintä mitä muut ajattelevat vaan se, että itsellä on hyvä olla. Minusta on ihanaa, että muistutan paljon jo edesmennyttä isääni. Se konkretisoi sitä, että isä on mukana elämässä, vaikkei olekaan enää täällä.
Minussa on Pikku Myyn itsepäisyyttä ja ilkikurisuutta, Muumimamman lämpöä ja rakkautta sekä Nuuskamuikkusen reissumieltä. Nuuskamuikkusen koti on kaikesta vaeltamisesta huolimatta aina Muumilaaksossa ja minun Saamenmaalla. En koskaan voisi tuntea mitään muuta paikkaa maailmassa kodiksi.
